Pelaajalukee Videopelejä, sarjakuvia ja internet-kulttuuria.

Pelimodausten valioita: Black Mesa

  • Peli alkaa pieleen menneestä kokeesta. Kuvan lähde: oma peli
    Peli alkaa pieleen menneestä kokeesta. Kuvan lähde: oma peli
  • Tohtori Freeman oppii nopeasti itsepuolustuksen salat. Pelimaailma on täynnä tilperhööriä. Kuvan lähde: oma peli
    Tohtori Freeman oppii nopeasti itsepuolustuksen salat. Pelimaailma on täynnä tilperhööriä. Kuvan lähde: oma peli

Half-Life on vuoden 1998 videopeli. Se on ensimmäisen persoonan ammuntapeli, joka kertoo tarinan teoreettisen fysiikan tohtorista, joka päätyy muukalaisinvaasion keskelle pieleen menneen kokeen ansiosta. Pelin tapahtumapaikka on valtava, maanalainen tutkimuslaitos New Mexicon osavaltion aavikon keskellä.

Videopelien maailmassa käytetään usein ylisanoja kuten suunnannäyttäjä, legenda, vaikutusvaltainen ja paras. Ne kaikki kuitenkin pätevät Half-Lifeen.

Half-Lifen mullistavimpia ominaisuuksia olivat tarinavetoisuus, erillisten pelitasojen puute, äänetön päähenkilö sekä modattavuus. Half-Lifen tarina aukeaa pelin kuluessa ilman että sitä selitetään tekstillä, briiffauksilla tai muulla ekspositiolla. Päähenkilö ei sano pelin aikana sanaakaan, mikä lisää sekin immersiota. Peli sijoittuu toki moniin erilaisiin ympäristöihin, mutta siirtymät näiden välillä kuuluvat saumattomasti pelin rakenteeseen. Tämä oli ennenkuulumatonta pelimaailmassa. Half-Lifen helppo muokattavuus sai myös aikaan valtavan määrän pelaajien itsetekemiä pelimoodeja ja karttoja. Tämä lisäsi entisestään pelin vaikutusvaltaisuutta.

Fanit ovat tehneet HL:sta uusintaversion, joka käyttää alkuperäisen pelinkehittäjän Valven uusinta tekniikkaa. Tapahtumapaikkana olevan tutkimuslaitoksen mukaan nimetty peli on nimeltään Black Mesa. Peliä kehitettiin vuosina 2004-2012 kunnes se oli valmis julkaistavaksi. Peli on syksystä 2015 alkaen myös myynnissä Steam-verkkokaupassa.

Onko Black Mesasta mihinkään?

Pelin tarina ei ole muuttunut miksikään: päähenkilö on fyysikko ja töissä Black Mesa -tutkimuskompleksissa. Tapahtuu onnettomuus ja naapuriulottuvuuden hirviömäiset asukkaat vyöryvät laitokseen. Pian joukkoon liittyy myös armeija, joka pyrkii likvidoimaan sekä muukalaiset että asiasta perillä olevat tiedehenkilöt. Päähenkilö pysyy hengissä suojaavan tutkimuspanssarinsa ansiosta. Hän ampuu, pakenee ja ongelmaratkoo tiensä ulos laitoksesta, tai ainakin yrittää.

Black Mesan grafiikka on parasta, mihin Valven Source-pelimoottorilla pystyy. Sourcella alun perin tehty Half-Life 2:n maailma on tympeän ankea verrattuna tähän uusimpaan, huippuunsa viritettyyn virtuaalitodellisuuteen. Toki HL2 on vanha peli - laitteiden suorituskyky on nyt täysin erilainen kuin vuonna 2004. Alkuperäisestä Half-Lifesta ei luonnollisesti voi puhua samana päivänäkään Black Mesan kanssa.

Pelin miljöö, tutkimuslaitos ja sitä ympäröivä aavikko, ovat kaunista, yksityiskohtaista ja immersioivaa katsottavaa ja koettavaa. Koko ympäristö tuntuu niin luontevalta, että pelatessaan kuvittelee voivansa astua mistä tahansa ovesta eteenpäin ja pelimaailma jatkuisi siihen suuntaan saumattoman täydellisenä. Tämä rikkoo aiemmissa peleissä ollutta, harmillista tunnetta putkijuoksusta, jossa mennään minne peli tahtoo ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Black Mesa on loppujen lopuksi modi - siis fanituote. Sen huomaa yksityiskohdissa: peli on buginen. Hahmografiikkahäiriöitä on enemmän kuin viime vuosina pelaamissani peleissä yhteensä. Peli päivittyy harva se kuukausi, mutta päivityksien yhteydessä varoitellaan lähes joka kerta, että aiemmat tallennukset saattavat olla yhteensopimattomia uuden version kanssa. Ei tunnu kovin kivalta.

Black Mesa julkaistiin jo vuonna 2012, mutta päivityksiä on tullut pitkin vuosia. Viimeksi alkukesästä peliin lisättiin isompi osio, joka puuttui aiemmasta versiosta: maanpinnalla tapahtuvaa pelin keskikappaletta jatkettiin ja muutettiin enemmän alkuperäisen mukaiseksi. En ole varma, mitä mieltä olla tästä lisäyksestä, mielestäni sen pois jättämiseen oli alunperin syynsä: vaikka kappale näyttääkin hienosti, miten muukalaiset jyräävät sotilaat ja ovat ottamassa koko laitoksen hallintaansa, olisi peli mielestäni toiminut ilman lisäkappalettakin. Nostalgiamielessä se on toki mukava lisäys.

Pelin ääninäyttely on äänen puolesta mainiota. Hahmot kuulostavat uskottavilta ja puhuvat selkeästi. Kaikissa ääntään käyttävissä hahmoissa on kuitenkin yksi erittäin ärsyttävä piirre: puhe tulee hahmon suusta lause kerrallaan. Tuntuu siltä, että jokainen hahmo pitäisi sekunnin mittaisen taidepaussin lauseiden välissä. Tiukoissa tilanteissa se ei tunnu luonnolliselta vaan saa kaikki hahmot kuulostamaan samankaltaisen teennäiseltä. Voisin elää asian kanssa jos vain yksi tai muutama hahmo tekisi näin, mutta katkopuhetta harrastavat kaikki.

Pelin vaikeustasoa on vedetty huomattavasti tiukemmaksi kuin pelin muissa inkarnaatioissa: sekä sotilaat että muukalaiset osuvat piinallisen tarkasti, ja lisäksi pelaajahahmon liikkuminen on vähemmän nopeaa kuin alun perin. Toisaalta tämä sopii tarinaan erittäin hyvin: koulutetut sotilaat ovat voimakkaampia, tarkempia ja kokeneempia kuin yksinäinen, vain akateemista koulutusta saanut fyysikko. Hänellä on kuitenkin puolellaan huipputeknisen panssarin tuoma etu: vaikka sotilaat ehtivät joka kerta ampumaan ensin ja tarkasti, ei siitä kuitenkaan ole hyötyä kun vastustaja ei kuole vaan vastaa tuleen.

Kaiken kaikkiaan Black Mesa on mainio peli. Fanituotteeksi suorastaan loistava. Bugit ja ääninäyttely eivät olisi hyväksyttäviä täysin kaupalliselta tuotteelta, mutta tässä ne annetaan kyllä anteeksi. Tähän mennessä pelistä on julkaistu maapallolle sijoittuvat ensimmäiset kolme neljäsosaa. Muukalaisulottuvuudesta koostuvan loppupelin julkaisu tapahtuu sitten kun se on valmis.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Rohkenen epäillä, että lähes kirjan kuin kirjan tarinat voittavat pelien tarinat, pelejä silti väheksymättä.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Jaa kirjan kuin kirjan? No ei todellakaan.

Kirjojen ja pelien mediat on aika erilaiset, joten vertaaminen ei ole ihan täysin luontevaa, mutta maailma on väärällään niin mainiosti kirjoitettuja pelejä, että niille ei mikä tahansa lukemisto pärjää.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Tarinavetoisuus"

Hypoteesi: pelien fanien mielikuvitus on heikkoa, joten tarvitaan pelien "henkisiä kainalosauvoja" kiinnostavan kokemuksen synnyttämiseksi.

Hypoteesi 2: nuorena aloitettu pelaaminen synnyttää eräiltä osin aivoja surkastuttavan kehän, josta ei ole paluuta.
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari Vastaus kommenttiin #3

Miksi juuri pelien fanit ovat heikkomielikuvituksisia? Ei pelien henkinen kainalosauva eroa esimerkiksi siitä ärsykkeestä, jota tarjoaa telkkariohjelma, leffankatselu tai kirjan luku.

Enpä nyt tiedä aivojen surkastumisesta, jossainhan sitä sanotaan, että pelaaminen kehittää aivojen tiettyjä osia, kuten reaktioita ja ongelmanratkaisukykyä. Se on kyllä ihan totta että tietynlainen viihteen, elektroniikan ja median käyttö aiheuttaa lyhytpinnaisuutta. Kannattaa harrastaa muutakin kuin kliksauttelua.

Voisin vaikka lähteäkin tästä pienelle Pokemon-kävelylle. :)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #4

Eroaa täysien pelien sisäänrakennetun vuorovaikutteisen koukuttavuuden vuoksi lähestyen huumetta, jota pitää saada lisää.

"Ei pelien henkinen kainalosauva eroa esimerkiksi siitä ärsykkeestä, jota tarjoaa telkkariohjelma, leffankatselu tai kirjan luku."

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset