Pelaajalukee Videopelejä, sarjakuvia ja internet-kulttuuria.

Aku Ankka 35/14

  • Aku Ankka 35/14

Olen saanut lahjatilaukseksi Aku Ankka -lehtiä. Kirjoitan jokaisesta lehdestä muutaman sanan viikoittain niin kauan kun niitä postiluukustani tulee. Aku Ankka -lehden ilmestymispäivä on keskiviikko.

Aku Ankka 35 2014

Kakkoskannella on artikkeli otsikolla Ankkauniversumin arkkitehdit. Esittelyvuorossa 8 on italialainen Marco Rota. Tunnistan hänen piirrostyylinsä tutuksi ensimmäisestä tarinasta. On todella hienoa, että nykyankassa kerrotaan tarinan käsikirjoittaja ja kuvittaja ensimmäisen sivun alareunassa. Enää ei ole sitä By Walt Disney -uskottelua.

Ensimmäinen tarina kertoo Akusta leirikoulun eräoppaana. Aku on, tuttuun tyyliinsä yli-itsevarma eräopas. Tuomenmarjoissa hänen keräämänsä taidot eivät ole kummoisia, mutta käsittämättömällä onnella Aku selviytyy, sisarenpoikatrionsa harmiksi. Onni on Akulle melko epäluonteenomaista. Tarinan kliimaksissa hän pelastaa pojat ja leiripäällikön pyörteestä. Olisin odottanut Tarinan päättyvän valtavaan katastrofiin hyvitykseksi Akun kokemasta onnesta, mutta kumma kyllä Aku olikin lopulta koko leirin sankari.

Tarinassa oli useita kuvallisia vitsejä, joita ei selitetty tai markkeerattu turhaan (Aku kehuu maaston merkkien lukutaitoaan ja taustalla näkyy paikannimen kertova kyltti). Lyhyt, hauska tarina ja hyvä kuvitus.

Seuraavaksi on kahden sivun tarina Akusta polkupyörälähettinä. Ei, hän ei polje vaan roudaa pyöriä liikkeestä ostajille. Ei paljoa mainittavaa tästä, täytettä.

Kolmantena on itse mestari Carl Barksin tarina vuodelta 1955. Taustatarinana on horoskooppi, joka povaa Akulle, että hänen edellisenä yönä näkemänsä uni toteutuu. (Määriteltäisiinkö Akun tähtimerkki muuten muninta- vai kuoriutumispäivän mukaan?)

Aku ei usko horoskooppeihin. Hän päättää osallistua maatalousnäyttelyn kisaan ja lainaa Mummo Ankalta härkävankkurit. Härkä raivostuu aina nähdessään sinistä väriä. Arvaahan miten siinä käy, katastrofi iskee edellisenkin tarinan puolesta.

Carl Barksin työt ovat klassikoita jo itsellään. Minua huvitti nähdä Akun murehtimassa, millä hän korvaa härän aiheuttamat tuhot. Lisäksi tarinan lopussa nähty puolen sivun ruutu, jossa härkä mellastaa keramiikka- posliini- ja hillonäyttelyssä (totta kai! :) ) oli komea.

Viimeisenä ja jatkotarinana on eepos "Beowlf Ankka, hirviöiden kauhu". Yleensä, jotta tällaiset mukaelmat olisivat kiinnostavia, täytyisi alkuperäistarina tuntea kunnolla. Beowulf ei kuitenkaan kuulu minun yleissivistykseeni. Tiedä sitten opiskellaanko sitä paremmin muualla Euroopassa, luultavasti. Piirrokset on jälleen tehnyt Marco Rota.

Toisaalta näinhän sitä yleissivistystä kertyy: heti ensimmäisellä sivulla kerrotaan Beowulfin nimen oletetusta merkityksestä. Sivumennen sanoen törmäsin itse Beowulfiin viimeksi lukiessani Aliens-leffasta (yksi kautta-aikaisia suosikkejani elokuvakentällä): Alienkuningatar siinä leffassa on tulkittu samankaltaiseksi hahmoksi kuin Grendelin äiti.

Rotan mutkan kautta -huumori kukkii tässäkin: viikinkiseilorit kertovat, miten mukava paikka Dublin oli: roihusi niin iloisesti, ja vertaavat lohikäärmeitä puolisoihinsa. Myös pelkureista pelkurein Aku-inkarnaatio on hauska tapaus. Tarina on jatkotarina, ja päättyy siihen kun Grendelin äitimuori tulee penäämään poikansa kiusaajaa tilille.

Kolmoskannen Hessu-strippi vaati kolme lukukertaa ennen kuin tajusin. Sitten kyllä hymyilytti.

Kokonaisuutena lehti oli oikein lukemisen arvoinen. Jos antaisin tähtiä, sanoisin kolme kautta viis.

P.S. Osaisiko kukaan vihdoin neuvoa, miten saisin kuvan solahtamaan tuonne tekstin sekaan eikä olemaan ensimmäisenä viemässä koko palstan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.